|
||
|
Linnoitustöihin tarvittiin erittäin paljon työvoimaa. Se muodostui aluksi venäläisistä linnoitussotilaista ja työläisistä. Myös kotimaan työttämät hakeutuivat linnoitustöihin, koska niistä maksettiin hyvin. Espoossa oli tuohon aikaan huono työllisyystilanne, joten paikkakuntalaisille työt olivat hyvä ansiokeino, mutta työväkeä tuli lisäksi hyvinkin kaukaa ympäri Suomea. Työvoimaa tarvittiin kuitenkin enemmän ja viranomaisten oli turvauduttava sotalain mukaisiin pakko-ottoihin maaseudulla. Jokaisen kartanon piti lähettää mies ja hevonen vallitustöihin. Espoosta oli vuonna 1916 kuljetustöissä 150 hevosta ja ajomiestä. Tuhansia miehiä saapui kaikkialta Suomesta ja Pohjanmaalta tuli naisiakin. Eräiden tietojen mukaan pakkolunastusmenetelmin saatiin kokoon 4000 miestä hevosineen ja 12 kuorma-autoa. NäistÄ 1300 sijoitettiin heinäkuussa vuonna 1916 Leppävaaraan ja 1500 Tapiolaan. Venäläiset toivat lisäksi n. 3000 vierastyöläistä, kiinalaisia, kirgiisejä ja tataareja jotka viipyivÄt Suomessa vuoden 1917 kevääseen asti. Kiinalaiset osallistuivat pääasiassa metsätöihin, |
|
eivät varsinaiseen linnoitustyöhän, ja kirgiisit toimivat vartijoina. Kaikkiaan arvioidaan, että eri puolella Suomea linnoitustöihin osallistui noin 100 000 henkilöä. Linnoitustyöläisten palkka maksettiin yleensä päiväpalkkana, joka oli pienempi kuin jos töitä olisi tehty urakalla. Vain louhinta- ja valutyöt tehtiin urakkapalkalla. Vallitustyöläisen palkka oli noin 4 markkaa päivässä. Vallitustäitä valvottiin erittäin puutteellisesti ja jokainen yritti "fuskata" niin paljon kuin mahdollista. Työväen runsasta määrää ja yleistä sekasortoa käytettiin työmaalla hyväksi. Työnjohtajat käyttivät tekaistuja nimiä saadakseen listansa mahdollisimman pitkäksi. Puhuttiin ns. Gogolin sieluista. Työmiehet taas kävivät päivän mittaan eri työmailla kuittaamassa nimensä ja nostamassa palkkaa. Työsuojelua ei ollut ja varsinkin kallioiden louhinnassa onnettomuudet olivat päivittäisiä. Koska korvauksia ei juurikaan maksettu, kerättiin usein onnettomuuden sattuessa työtovereilta 1 markka kolehtia kultakin. Kuolemantapauksen sattuessa haudattiin uhri usein kaikessa hiljaisuudessa esim. Malmin hautausmaalle. |
|
|
||
