Maatilan eläimet

Sågbackan torppa Nuuksiossa.

Naudat olivat tärkein osa karjaa. Maataloustilaston mukaan vuonna 1898 Espoossa oli 2656 lehmää, kun aikuisväestöä oli pitäjässä 5839. Myös siipikarjan pito oli melko yleistä ja esimerkiksi kanoja oli vuonna 1898 tiloilla 2223. Kalkkunoita, hanhia ja ankkoja pidettiin myös kotieläiminä 1800-luvun lopulla. Lampaita, joita tilaston mukaan oli 1348, pidettiin lähinnä villan takia, mutta niitä lihotettiin myös teuraseläimiksi omaan tarpeeseen. Vuohia tiedetään vuonna 1898 olleen Espoossa 14. Sioista, joita oli 579, saatiin lihaa ja silavaa kotitarpeeseen.

Kissoja ja koiria oli lähes joka talossa. Kissat olivat välttämättömiä hiirien ja rottien kurissa pitämisessä, kun taas koirat palvelivat vahtikoirina ja metsästyksessä.

Lehmät maidon tuottajina
1800-luvun lopulla parantuneen talviruokinnan ja karjanjalostustyön myötä lehmät tuottivat maitoa ympäri vuoden. Kevättalvella lehmien poikiessa alkoi maidontuotanto lisääntyä ja parani keväällä uloslaskun jälkeen. Lehmät lypsettiin tavallisesti kahdesti päivässä klo 6 ja 18 välillä. Kesäaamuisin lypsettiin aikaisemmin ja aamulypsy tehtiin navetassa ennen eläinten laitumelle laskua. Illalla lehmät ajettiin laitumelta karjapihalle tai kesantomaalle lypsettäviksi. Lehmisavuilla karkoitettiin eläimiä vaivaavat hyönteiset.

Maito
Maito siivilöitiin heti epäpuhtauksista ja kuljetettiin säilytysastioissa jäähdytettäväksi maitohuoneeseen tai -kellariin. Maidon käsittelyssä oli puhtaus tärkeää. Kylmää ja lämmintä maitoa tai kermaa ei saanut sekoittaa keskenään. Espoosta vietiin maitoa Helsinkiin toreille myytäväksi vuoteen 1910 asti, jolloin maidon torikauppa kiellettiin. Maitoa kuljetettiin useita kertoja viikossa hevosella tai junalla. Maitoa myytiin myös meijereihin, joita toimi jo Espoossa. Tinkimaitoa kuljetettiin yksittäisille maidon ostajille.