Kieltolain valvonta oli pääasiassa sisäasiainministeriön tehtävä. Sitä hoitivat poliisiviranomaiset maaherrojen johdolla. Kieltolakirikosten selvittämistä varten oli ministeriössä jonkin aikaa ns. kieltolakipoliisikomennuskunta.
Kieltolakipoliisit esiintyivät yleensä siviilipukuisina ja heitä kutsuttiin nuuskijoiksi. Myöhemmin kieltolakipoliisin tehtävät siirrettiin lääninetsiviksi kutsutuille poliiseille.
Valvontatehtävien lukuisuus pakotti perustamaan suurimpien kaupunkien poliisilaitoksiin erityisiä kieltolakietsivien osastoja.
Vuonna 1930 perustettiin liikkuva poliisi valvomaan järjestystä ja erityisesti kieltolakirikollisuutta.
Paikallispoliisin toimintaa täydentävä liikkuva poliisi sai kutsumanimekseen lentävät.
Tullilaitos, joka oli valtiovarainministeriön alainen, vastasi valvonnasta merellä ja osittain rannikolla.
Koska tullilaitoksen valvontaorganisaatio osoittautui puutteelliseksi, perustettiin vuonna 1930 Merivartiolaitos. Merivartiolaitokselle kuului merien valvonta, salakuljetuksen estäminen ja muut tullilaitoksen vartioaluksille ja ulkosaariston tullivartiopaikoille kuuluneet tehtävät. Uudenaikaisella kalustolla, mm. nopeilla VMV-veneillä ja lentokoneilla, merivartiolaitos pystyi tullia paremmin valvomaan järjestäytynyttä salakuljetusta merellä.
Espoossa merialueita valvoi myös vuonna 1918 perustettu Espoon suojeluskunnan ns. saaristo-osasto. Sen ensimmäisenä johtajana toimi myöhemmin Espoon suurimpana pirtukuninkaana tunnettu henkilö.
