Espoossa oli kieltolain aikana kolme poliisiasemaa. Leppävaaran poliisiasema oli pääpaikka, josta ns. pirtujahtia toimitettiin. Toinen poliisiasema oli Kauklahdessa rautatieasemaa vastapäätä ja kolmas Kauniaisissa Thurmanin puistotien päässä. Espoon nimismiespiiri, jonka päällikkönä oli nimismies, oli jaettu kolmeen ylikonstaapelipiiriin ja nämä edelleen konstaapelipiireihin. Poliiseja oli vähän ja konstaapelit tunsivat asuinpaikkansa ihmiset, koska he yleensä asuivat oman piirinsä alueella. Poliiseja Strand Cafén edustalla Leppävaarassa Takavarikointeja ja ratsioita tehtiin maanteillä, junissa ja linja-autoissa. Poliisit pysäyttivät vihjeiden perusteella linja-autoja, joiden matkatavaroissa oli pahvilaatikoita, säkkejä tai reppuja vailla omistajaa. He eivät kuulustelleet matkustajia, vaan ottivat löydetyn lastin mukaansa. Junaratsioita pitivät usein lentävät. He tarkastivat mm. oliko vaatteissa "liivajä". Ratsioita tehtiin vihjeiden perusteella myös koteihin. Kieltolakirikoksista yleisin oli juopumus. Muuta tavalla tai toisella salakuljetukseen liittyvää rikollisuutta esiintyi yleisesti. Pirtusta syntyi helposti riitoja, jotka johtivat jopa henkirikoksiin. Kauklahdessa tapahtui mm. kaksoismurha vuonna 1929, kun pirtutrokarit selvittelivät välejään. Vasikointi ja petokset sekä toisilta varastaminen oli yleistä salakuljettajien keskuudessa. Kyläpoliisin työaika oli 24 tuntia vuorokaudessa ja työolot olivat vaaralliset ja arvaamattomat. Poliiseilla oli pamppujen lisäksi tuliaseita. Parabellum oli yleisin taskuase sekä viranomaisilla että salakuljettajilla ja ammuskelua sattui puolin ja toisin. Tuli ilmi myös tapauksia, jolloin poliisit olivat ottaneet salakuljettajilta, -kauppiailta ja kapakoitsijoilta lahjuksia tai syyllistyneet kieltolakirikoksiin.
Kirkasta kuppiin ja nuppiin...