Kieltolaki eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta astui voimaan 1.6.1919.
Se koski kaikkia alkoholipitoisia juomia, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etyylialkoholia eivätkä olleet denaturoituja.
Tällaisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin kuului valtiolle. Tätä monopolia hoiti Valtion Alkoholiliike.
Vuosina 1919-1932 voimassa ollut kieltolaki sai aikaan maassamme ennen näkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden, jota osuvasti on kutsuttu myös pirtuajaksi.
Suomen kansa kyllästyi kieltolain epäkohtiin. Joulukuun 29.-30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä peräti yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden alkoholilain. Valtion viinakaupat avasivat ovensa Suomen kaupungeissa ja Rovaniemen kauppalassa 5.4.1932 kello 10.00
