Kievaripäiväkirja

Vuonna 1766 annetun asetuksen mukaan kaikilla kievarilla piti olla päiväkirja, johon matkustajat tekivät huomautuksia puutteista ja laiminlyönneistä. Kievarin isännän velvollisuutena oli valvoa, että kukaan ei matkustanut pois täyttämättä päiväkirjaa.

Nimismiehet valvoivat, että kievarit ja hollikyydit hoidettiin maaherran määräysten mukaisesti. Nimismiehet tarkastivat itse kievarit ja päiväkirjat vähintään kerran kuukaudessa, ja heidän tuli toimittaa esimiehilleen luotettava kertomus kievareiden tilasta ja mahdollisista puutteista.

Huhtikuussa 1893 Glims sai huomautuksen Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssilta Berndt Otto Schaumannilta, joka oli pysähtynyt Glimsiin vaihtaakseen hevosta matkallaan Helsinkiin.
Schaumann joutui odottamaan uutta hevosta kaksi tuntia, ja hän kirjoitti kestikievarin päiväkirjaan seuraavan huomautuksen:
"Joutua odottamaan varahevosta kaksi tuntia keskellä päivää Helsinkiä lähimpänä olevassa kievarissa lienee tavatonta törkeyttä, jota en voi jättää ilmoittamatta, ja minun on kiinnitettävä asianomaisten huomiota siihen, että moista törkeyttä ei saisi tapahtua maassa, jossa laki ja järjestys vallitsevat - kievarissa oli vain naisia ja lapsia, vertojaan hakevaa kehnoutta! Kaunista edistystä meidän päivinämme!"

Glimsin jaksot kievarina
Ensimmäinen kausi 1706-1710
Glims kievarina 1780-1800
Glimsin kievarista valitus
Lönnbergit kievarin isäntinä
Kievari siirretään Glimsistä
Glims kievarina 1891-1895