Bembölen kestikievari

Espoon kestikievari oli 1600-luvun lopulta lähtien Bembölessä tai Karvasmäellä, jotka sijaitsivat sopivasti Turun ja Viipurin välisen valtatien varrella ja Helsingin tienhaarassa. Kievaria kutsuttiin yleisesti Bembölen kestikievariksi, silloinkin kun se sijaitsi Karvasmäen tilalla.

Suuren Pohjan sodan aikana venäläistä sotaväkeä sijoitettiin Bemböleen, ja Bembölen ja Karvasmäen tilat kärsivät suurta vahinkoa. Vuoden 1721 rauhan jälkeen kievari järjestettiin Ersin tilalle, joka selvisi Glimsiä paremmin venäläisten aiheuttamalta tuholta. Ers toimi kestikievarina aina 1730-luvun keskiväliin saakka. Kestikievari toimi 1740-luvusta lähtien Bembölen Makasin tilalla. Muut Bembölen ja Karvasmäen tilat määrättiin varatiloiksi kyydinteon avuksi.

Viaporin rakennustöiden alettua 1740-luvun lopulla kievareiden kyyditykset lisääntyivät ja osa vuoroista jäi ajamatta. Laiminlyönnit käsiteltiin tavallisesti kihlakunnanoikeudessa.

Käräjien pöytäkirjat antavat hyvän kuvan tuon ajan kievarinpidosta. Vuoden 1749 talvikäräjillä Makasin kievarin isäntä Hendrik Abrahamsson valitti, että varatiloina olevat Bembölen tilat sekä Karvasmäen Glims, Ers ja Jorvi, joiden hevosten piti olla hänen käytettävissään, laiminlyövät velvollisuuttaan. Samoilla käräjillä hän pyysi myös, että kyytivelvollisuus idän suuntaan siirrettäisiin Helsingin pitäjän Hakunilasta lähempänä sijaitsevalle Stobbackan kievarille, joka kuului samaan pitäjään.

Glimsin jaksot kievarina
Ensimmäinen kausi 1706-1710
Glims kievarina 1780-1800
Glimsin kievarista valitus
Lönnbergit kievarin isäntinä
Kievari siirretään Glimsistä
Glims kievarina 1891-1895