Kievariasetuksia

Jo keskiajalla kirkon perustamat kestikievarit tarjosivat matkustavaisille yösijaa ja ruokaa. Tämä oli ensisijaisesti pappiloiden tehtävä, mutta viimeistään 1500-luvulla myös nimismiesten talot huolehtivat kievarinpidosta. Kuninkaat pyrkivät säätelemään kievarinpitoa antamalla lakeja ja asetuksia.
Kievarinpidon perusasetukset olivat vuoden 1649 ja vuoden 1734 kestikievariasetukset, joiden mukaan kievareita oli perustettava kaikkien yleisten teiden varrelle 2 - 2 1/2 peninkulman välein.

Kievareissa piti olla tupa, makuuhuone, talli ja vaunuvaja. Aatelistolla ja rahvaalla piti olla eri makuuhuoneet. Aatelismiehet yöpyivät tavallisesti kartanoissa eivätkä kievareissa.
Kestikievarit oli varustettava kunnollisilla sänkyvaatteilla ja muilla perustarvikkeilla. Niissä piti olla ruokaa, kahta lajia viinaa, olutta ja kaljaa, joista kievarin isäntä sai periä maksun määrätyn taksan mukaan.
Kievarin tuli myös pitää varalla riittävästi hevosia, satuloita, vaunuja ja suitsia sekä heinää hevosille.
Lähitalojen piti tarvittaessa järjestää kyytejä tai ottaa vastaan matkustavaisia. Pitäjän väki velvoitettiin osallistumaan kestikievarin rakentamiseen. Kievarin isännällä oli anniskeluoikeuden lisäksi myös muita erioikeuksia. Isäntä ja neljä hänen renkiään oli vapautettu sotaväenotosta ja koko hänen tilansa oli kuninkaan suojeluksessa.
Kyytien tarpeen lisääntyessä siirryttiin 1600-luvun lopulla ns. hollikyytiin kievarista toiseen. Hollikyytilaitoksen toiminnan turvaamiseksi piti kyytipysäkeillä olla päivittäin tietty määrä hevosia ja kyytimiehiä.

Maaherra Anders de Bruce määräsi kirjeessään 1778, että suurten maanteiden varrella sijaitsevien kievareiden tulisi koostua rakennuksesta, jossa oli ainakin yksi riittävän suuruinen tupa ja kaksi kamaria sekä talli ja vaja. Huoneiden piti olla valoisat, lämpimät ja siistit ja hyvin varustettuja myös lattioiden, seinien ja ikkunoiden osalta.

Kievareiden isäntiä rohkaistiin maalamaan kievarirakennukset punaiseksi. Rakennuksen ulkopuolella oli "pidettävä kuivaa ja puhdasta" ja kaikkia matkustavaisia oli kohdeltava kohteliaasti ja auliisti. Jokaisen kievarin kyljessä piti olla taulu, johon oli merkitty kievarin nimi sekä peninkulmina ilmoitetut matkat kievareihin, joihin kyytejä tehtiin.

Kievarin tuvassa piti olla nähtävillä "kestikievaripatentti" eli hollivuoroluettelo sekä lyhyet otteet kaikista asiaa koskevista säädöksistä ja asetuksista.

Glimsin jaksot kievarina
Ensimmäinen kausi 1706-1710
Glims kievarina 1780-1800
Glimsin kievarista valitus
Lönnbergit kievarin isäntinä
Kievari siirretään Glimsistä
Glims kievarina 1891-1895