Suuresti kunnioitettu kirkkoherramme Martinus otti juuri pappilaan vastaan korkea-arvoisia matkustavaisia, itsensä Raaseporin linnan voudin seurueineen. He ovat kuulemma matkalla Porvooseen Suurta rantatietä pitkin. Minä, lukkari, lupasin toimittaa kirkossa tulevan sunnuntain messun valmistelut.
Kauempaa katsottuna Espoon kirkko, Jumalan huone, (kuva) näyttää ylväältä avoimella paikalla pienellä töyräällä Espoonjoen mutkassa. Aivan läheltä Suuri rantatie ohittaa kirkon ja pappilan. Kirkon rakennustöiden aloittamisesta onkin kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta, mutta edelleenkin monen miestyövuoden vaatinut työmaa palaa mieleeni. Olinhan siellä itsekin poikasena mukana. Kirkon rakentaminen oli raskasta aikaa talonpojille, jotka osallistuivat arvokkaiden rakennusmateriaalien hankintaan lahjoituksin, myös maksamalla ylimääräisiä veroja.. Mutta siitä kiitoksena, armollisen Jumalan kunniaksi, komeilee nyt oma kirkko (kuva) keskellä Espoon pitäjää. Seurakuntalaisten ei enää tarvitse kulkea pitkän ja hankalan matkan päähän Kirkkonummelle.
Ripittäytymiset, kastamiset, vihkimiset sekä hautajaiset toimitetaan nyt omassa kirkossa. (kuva)Ylpeydellä voivat seurakuntalaiset kirkkoonsa astella. Se komeilee korkeana ja teräväharjaisena, vaaleaksi rapattuna Jumalan huoneena ja näkyy kauas Suurelle rantatielle. Kirkon ympärillä on pieni kirkkotarha. Nyt kun korkeat tiilikoristeiset päädyt ovat valmiit, kirkko muistuttaa kovasti Porvoon kirkkoa, vaikka kooltaan on oma kirkkomme huomattavasti pienempi.
Menen kirkkoon sisään etelänpuoleisesta ovasta asehuoneen kautta. Seurakuntalaiset käyttävät tätä ovea, kun taas papit kulkevat pohjoispuolelta sakariston kautta. Papinovi kuoriin on eteläseinällä. Länsipäädyssä on vielä oviaukko, jonka suippokaarisessa matalassa komerossa on suuri sisäänpäin aukeava ovi. Astuessani sisään siunaan itseni vihkivedellä, teen ristinmerkin ja polvistun Jumalan nöyrimpänä palvelijana. Heti kun silmä tottuu hämärään alkaa katse väkisinkin kiertää ympäri kirkkoa ja mieli ihmetellä sen loistokkuutta ja runsaita kuvakertomuksia, jotka täyttävät seinät ja holvit. (kuva) Kirkon keskiosan korkeat holvit ovat tähden muotoisia. (kuva) Keskilaivan molemmin puolin on matalammat sivulaivat yksinkertaisine ristiholveineen. (kuva) Suuret neliömäiset pilarit hallitsevat sisätilaa. Heikko valo kuultaa ikkunoista, joissa kaikissa kuudessa on lyijypuitteiset lasimaalaukset. Valon loistaessa moniväristen, punaista ja keltaista hehkuvien maalausten läpi kirkkotilan juhlavuus hämmentää ja mykistää kirkkoon ensikertaa astuvan. Lisää valoa saadaan kynttilöistä, joita tulin kirkkoherra Martinuksen pyynnöstä tuomaan sunnuntain messua varten. Messukynttilöistä kirkkoherra huolehtiikin hartaudella.
Kas vaan, ullakon ovi näyttää jääneen raolleen. Parasta sulkea se, ettei tuuli muurin sisäisissä kierreportaissa jää sitä kolisuttelemaan. Muutaman kerran olen kivunnut kapeita portaita ylös ullakolle holvien päälle. Sinne ovat jääneet näkyviin kirkon rakentamisen aikana käytetyt tukipuut, jotka ovat peräisin vanhasta hirsisalvosrakennuksesta.
Kuori on pyhitetty tila, jonne vain papeilla on pääsy. Siksi se on erotettu kuoriaidalla. Sen yläpuolella katse kohtaa kärsivän ja armahtavan Jeesuksen Kristuksen. Kuorin alttari on kirkon pyhin paikka. Se on muurattu suuren kivenlohkareen, kirkon peruskiven päälle. Seurakuntalaisia varten kirkossa on muita alttareita, joiden äärelle heillä on lupa tulla. ja tuoda messu-uhrejaan. Eteläisen kuoripilarin lähellä on pitäjänalttari, jonka edessä toimitetaan kirkkoväen alttaripalvelus. Tärkeä paikka seurakuntalaisille on myös kastepaikka, joka on kirkon luoteisnurkassa lähellä ovea.
Tulevan messun jälkeen, 21. päivänä syyskuuta, on Espoon oma kirkkopyhä Syys-Matti. Siitä tuleekin minun muistuttaa seurakuntalaisia. Silloin mahdollisimman moni pyrkii kirkkoon, sillä jumalanpalvelus on tavallista juhlallisempi.
Kirkkopyhien aikana pidetään myös sielunmessuja kirkkoa lahjoituksin muistaneille vainajille. Yksityisillä henkilöillä on tapana lahjoittaa kirkolle maatiloja tai muuta omaisuutta.
Mutta nyt on aika palata pappilaan lämmittämään saunaa kirkkoherran pyynnöstä. Sen teenkin maksua vastaan. Mitenhän mahtavat ajat muuttua, sillä uudesta opista olen kuullut kerrottavan. Erikoisesta Lutherin opista, puhtaasta evankeliumista on ollut silloin puhe, kun viisaat ja oppineet ovat kuulumisiaan Räävelin ja Tukholman matkoiltaan vaihtaneet. Ja huomaan, että kirkkoherramme Martinus on selvästi kiinnostunut uusista opeista, joita pappilassa vierailevat korkea-arvoiset matkalaiset hänelle kertovat. Kunpa en näin pitkään ajatuksiini aina uppoaisi, sillä kirkkoherran vihdan tekoon pitää minun vielä joutua.
