Armollinen rouva sisareni Hildur
Tänään tiisatina, armon vuonna 1462, olemme me, minä (kuva) ja arvoisa puolisoni ja herrani Halden, (kuva) hankalan merimatkan jälkeen,
saapuneet tilallemme Espoon Gräsaan.
Me jäämme tänne nyt syksyn ajaksi, mutta nöyrä ja uskollinen palvelijamme Anders Lindvedsson palaa takaisin Tallinnaan, kunhan ensin saa laivamme lastattua puulla ja turkiksilla. Hän tuo viestini sinulle, koska emme tapaa pitkään aikaan. (kuva)
Matka oli raskas, vaikka viimeinen taival Gäddvikin poukamasta Gräsaan toimitettiinkin hyvällä hevosella ja sade oli jo lakannut. Tuntui oudolta nähdä nämä tutut maisemat uudelleen näin monien vuosien jälkeen. Olen jo niin tottunut uuden elämäni suomaan mukavuuteen, että aika oli kullannut menneisyyteni muistot. Vaikka rakas puolisoni oli minua juuri siitä syystä etukäteen valmistanut ja varoittanut, sain kuitenkin vain vaivoin salattua tunteeni, nähdessäni armollisen kuninkaan meille suoman edun.. Tästä rälssistä taitaa tulla meille enemmän kuluja kuin tuloja. "Onneksi nykyään ei sotaratsukon varustamisesta niin kovin suurta lukua pidetä", herrani ja valtiaani sanookin, "muuten saisimme sen kyllä kustantaa omasta pussistamme". Ja koko matkan hän jupisi vaivoja ja vastuksia ja Tanskanmaan meille aiheuttamia vaikeuksia, kyllähän sinä hänet tunnet.
Tilanhoitaja on kyllä kovasti kohtelias, vaikka en hänen puheestaan paljon ymmärräkään. Sisälle kutsui melkein maahan asti kumarrellen ja pöytään ohjasi. Olivat panneet parasta pöytään. Kun halusin sitten aterian päälle kirjoittaa nämä rivit, toivat heti hyvän veistetyn sulan, mustetta ja kuivaushiekkaa, vaikka olisinhan ne minullakin arkuissa mukana olleet. Hyvän kynttilänkin toivat, vaikkei niitä talossa enää liikoja liene, kun uusia ei vielä tänä vuonna ole ehditty tehdä, vaikka emäntä tomeralta tuntuukin.
Saa nyt nähdä miten tämä ensimmäinen yö täällä erämaassa sujuu, kun kertovat vielä villipetojakin täällä nähneensä. Komeat olivatkin nahat millä meidän vuoteemme ovat vuoratut ja näin raskaan matkapäivän jälkeen varmaan uni suodaan.
Nyt on jo niin pimeää, että on pakko lopettaa. Sulkeudun suosioosi, rakkahin sisar ja, jos armollinen Luoja suo, tapaamme kotona Tallinnassa kahden kuukauden kuluttua, kun rätigit ja räkningit on täällä tehty. Suojelusta sinulle taudeilta ja muilta maallisilta vaaroilta.
Suosioosi sulkeutuen
Armas sisaresiElin
