Kihlmanin perhe oli monien muiden säätyläisperheiden tapaan aluksi viettänyt kesiään Helsingin ulkopuolelta vuokraamissaan taloissa. Omaksi huvilapaikaksi hankittiin Rulludd, jonka lähistölla asui ja vietti kesiään useita perheen sukulaisia ja tuttavia. Rulluddeniin oli puuseppä Johan Johansson jo aloittanut huvilanteon, kun Alfred Kihlman osti tilan ja valmiiksi aloitetun huvilan. Kesällä 1873 Kihlmanin perhe pääsi aloittamaan kesänvieton omassa huvilassaan.

Kuva: Ensimmäinen huvilarakennus, ns Talvihuvila.

Vuonna 1893 Alfredin poika Lorenzo Kihlman rakennutti omalle perheelleen huvilan ensimmäisen nk. Talvihuvilan länsipuolelle. Uutta huvilaa kutsuttiin Päijänne-huvilaksi. Rakennus tehtiin lyhyessä ajassa ilmeisesti mallipiirustusten perusteella ja osittain valmiiksitehdyistä osista. Huvila edusti selkeästi uutta kesänviettoon ja luonnonyhteyteen suunniteltua rakennustyyppiä. Arkkitehtuuriltaan huvila on ns. sveitsiläistyyliä.

Rulluddenin huvilat liitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi, kun arkkitehti Hjalmar Åbergin vuonna 1908 suunnittelemat muutostyöt toteutettiin. Vanha huvila korotettiin sekä huviloita yhdistävä suuri veranta rakennettiin, jotta "isoäiti Hilda pääsisi jalkojaan ruohossa kastelematta sanomaan hyvää yötä lapsenlapsilleen Päijännehuvilaan".

Jo kesällä 1874 viljeltiin Rulludissa ensimmäiset kurkut ja pian kokeiltiin mansikkaakin. Kaikki perheen neljä poikaa saivat omat viljelypalstat. Palstoilla viljeltiin sekä hyötykasveja että yksivuotisia leikkokukkia, joita käytettiin erilaisten merkkipäivien taidokkaisiin kukka-asetelmiin.Oswald Kihlmanista tuli kasvitieteen professori ja hän kokeili monien muualta tuomiensa tai kirjeenvaihdon kautta saamiensa siementen menestymistä Rulluddissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana puutarha puistokäytävineen ja istutuksineen laajeni läheiselle Papinkalliolle. Sinne oli jo 1890-luvulla rakennettu puinen näkötorni, joka kuitenkin sortui yhtäkkiä 1950-luvun alussa. Puutarhan hoito loppui toisen maailmansodan jälkeen.

Kuva: Puistoa ja näkötorni noin vuonna 1900.