Espoossa Nuuksion järvialueelle rakennettiin joukko arkkitehtonisesti korkeatasoisia huviloita ja saunamökkejä jo 1930-50-luvuilla. Maaston ja ympäröivän luonnon huomioon ottaminen ilmenee rakennuksissa monin tavoin. Majoista poikkeavaa modernia huvila-arkkitehtuuria edustaa arkkitehti Erkki Huttusen itselleen vuonna 1937 suunnittelema huvila Pitkäjärven rannalla. Rakennus tehtiin koivikkoiseen rinnemaastoon puurakenteisena, vuorattiin insuliitilla ja kestorapattiin. Parvekkeineen, katoksineen ja kulmaikkunoineen rakennuksen ulkoasu samoin kuin tilajärjestely ovat selkeän funktionalistisia. Perinteisesti vaakahirsistä rakennetussa, Oiva Kallion suunnittelemassa Villa Lönnrothissa kahden rakennussiiven väliin jäävä katettu ulkoilmahuone jättää avoimeksi komean järvimaiseman.

Huvila Huttunen, Nuuksio 1937. Foto: Suomen rakennustaiteen museo.
Kuva on linkki huvilan sisätilaan

Sauna Lavisto perustuu suunnittelijan, Aarne Ervin 1940-luvulla kehittelemään Oulujoki Oy:n tyyppisaunaan. Maaston kaltevuus on hyödynnetty takkaan liittyvään istuskeluryhmään. Sauna Kolmiperän (1946) Ervi suunnitteli veden päälle kallioon ankkuroidulle teräsbetonialustalle. Saunatupa keittiönurkkauksineen mahdollisti rakennuksen käytön viikonloppumajana. Aili ja Niilo Pulkan suunnitteleman Sahajärven rannalla sijaitsevan Savusauna Järvisen, kuten monet muutkin Nuuksion mökit toteuttivat paikalliset veljekset Kalle ja Väinö Aarnio.

Huvila Lönnroth, Nuuksio 1939. Foto: Suomen rakennustaiteen museo

Sauna Kolmiperä, 1946. Foto: Suomen rakennustaiteen museo
Kuva on linkki saunan sisätilaan.

Vapaa-ajan arkkitehtuurin herkkä luontosuhde säilyi 1960-luvun lopulle kadotakseen suurelta osin massatuotannon paineisiin. Runsaan rakentamisen vaikutuksia suomalaisiin rantamaisemiin on sittemmin rajoitettu jo lain voimalla.