Helsingin yliopiston professori ja Espoon kirkkoherra Gabriel Geitlin (1804-1871) osti Moision tilaan kuuluneen seitsemän ha:n kokoisen Tallholmenin saaren vuonna 1865. Geitlin aloitti huvilan rakennustyöt heti. Rakennusvaiheessa saaressa asui useita perheitä ympärivuotisesti ja paikallisia asukkaita käytettiin rakennustöissä. Huvilan suunnitteli ilmeisesti lääninarkkitehti Jean Wiik. Sen ulkoasu on kartanomainen, hirsirunko siirrettiin purettavasta rakennuksesta Kirkkonummelta ja siitä tehtiin talviasuttava.

Kuva: Villa Tallholmen viime vuosisadan lopulla.

Kirkkoherra itse istutti saaren eri puolille vaahteroita, tammia ja jalokuusia. Saaren keskiosaan tuotiin puutarhaa varten ruokamultaa Espoon pappilan alueelta. Kirkkoherra Geitlinin kuoltua hänen kolme poikaansa Johan Gabriel, Wilhelm Gabriel ja Alexander Gabriel jakoivat saaren.

Alexander jäi asumaan Villa Tallholmeniin. Johan - lempinimeltään Nanne - rakennutti Marenin salmen rantaan vuonna 1872 valmistuneen Nannela-nimisen huvilan. Hän oli Saksan-matkallaan ihastunut Reininlaakson linnoihin ja päättänyt rakentaa Nannelan mahdollisimman linnamaiseksi kapeine, korkeine ikkunoineen ja torneineen.

Kuva: Nannela

Alexanderin kuoltua siirtyi suurin osa Tallholmenia Wilhelmille ja hänen jälkeläisilleen. He asuivat saarella Nannelan ostaneiden Gyllingien kanssa. 1800-luvun lopulla perheellä oli lehmä ja kanoja. He kalastelivat ja metsästivät vesilintuja. Puutarhaa hoidettiin tehokkaasti ja sadosta riitti jopa myyntiin. Saarella asuttiin myöhäiseen syksyyn, joskus jopa lokakuuhun saakka.

Höyrylaiva Adlercreutz poikkesi aamuin illoin laituriin, joten työssä voitiin käydä päivittäin. Herrat aloittivat päivän laivan salongissa korttia pelaten. Kesäiltoina keräännyttiin höyrylaivalaiturille laulamaan. Laiturin lähelle rakennettiin myös keilarata. Nuorison yhteinen harrastus oli kuitenkin purjehdus. Wilhelmin pojat olivat innokkaita purjehtijoita ja heidän Tallholmenilla järjestämistään purjehduskilpailuista tuli todellisia kansanjuhlia, joihin kuuluivat kilpailuleikit, musiikki ja tanssi. Vuonna 1870 katsojia oli 200-300 henkeä, joita höyrylaivat Aina, Ilo ja Neptun kuljettivat.