Talvi- ja jatkosodan aikana monet helsinkiläisperheet muuttivat kesähuviloille sotaa pakoon, ja tällöin siellä saatettiin asua ympäri vuoden. Huvila tarjosi tilapäisen kodin asuntonsa pommituksissa menettäneille perheille. Sinne saattoi muuttaa myös muita sukulaisia, jotka majoitettiin ylimääräisiin huoneisiin ja saunarakennuksiin. Lapsille järjestettiin toimintaa, ja esimerkiksi Miettisten huvilalla Siikajärvellä pidettiin yksityistä lastentarhaa sotaa paossa olevien perheiden lapsille. Huvilalla saattoi olla yhtäaikaisesti jopa 14 lasta hoidossa vuosina 1940-42.

Kuva: Miettisen sisarukset sodan aikana Siikajärvellä.

Puutarhojen satoa säilöttiin syksyä ja talvea varten. Etenkin sota-aikana oli tärkeää tuottaa ruokaa perheen tarpeiksi. Suolaamisen ja hilloamisen lisäksi umpioiminen oli tyypillinen säilytystapa, sillä kunnollisia kylmäsäilytystiloja ei aina ollut. Kellareihin säilöttiin kymmenittäin ns. rex-purkkeja, joissa oli herneitä, papuja, sieniä, marjoja, omenoita jne. Ruoka-aineet umpioitiin kannellisiin lasi- tai läkkipurnukoihin säilykekeittimen avulla. Tunnetuimmat merkit olivat Weck- ja Rex-keittimet. Kannen ja purkin väliin laitettiin kumirengas ja kansi painettiin metallijousen avulla tiiviisti kiinni. Purkin sisällä olevat epäpuhtaudet hävitettiin purkkia kuumentamalla. Mikäli purkki pysyi tiiviisti kiinni, säilyi umpioitu sisältö pahentumatta pitkäänkin. Säilykkeet vietiin huvilakauden päätyttyä kaupunkiin tai niitä haettiin talvisilla huvilakäynneillä.