Huvilaelämä mahdollisti kaupunkilaisille ulkoilun ja liikkumisen luonnossa toisella tavalla kuin kaupunkioloissa. Paljon aikaa vietettiinkin ulkosalla harrastaen ja oleskellen puutarhoissa ja rannoilla. Varhaisimmat huvila-asukkaat viettivät aikaansa soudellen saarten ja niemien ympärillä. Suosittuja olivat retket lähisaariin, joiden rantakallioilla nautittiin kahvihetkistä luonnonkauniissa ympäristössä.

Herrasväen vapaa-aikaan kuuluivat erilaiset pallopelit, joista kroketti oli yleisin. Sitä pelasivat niin aikuiset kuin lapsetkin. Tennis tuli Suomeen 1800-luvun loppupuolella, jolloin myös ensimmäisiä kenttiä rakennettiin huviloille. Myös sulkapalloa pelattiin ja siitä tuli joka kesämökin peli. Keinuja viritettiin puiden väliin ja riippumatot olivat mukavia levähdyspaikkoja puutarhassa. Koululaisten kesänviettoon kuului jo 1800-luvulta lähtien kasvien kerääminen ja kasvistojen tekeminen koulutyönä jatkui aina 1960-luvulle saakka.

Sosiaalinen elämä huviloilla oli huvilakulttuurin alkuajoista lähtien vilkasta. Huvilalla sukulaiset tapasivat toisiansa. Naimattomat tädit ja sedät sekä isovanhemmat olivat usein koko kesän vieraina ja vilkas seuraelämä kukoisti myös läheisten huviloiden kesken.
Lasten koulutoverit ja muut tuttavat tulivat päiväksi tai viikoiksi vierailulle. Tädit ja sedät olivat hyviä lastenviihdyttäjiä; varsinkin sadepäivien yksitoikkoisuutta rikkoi satujen ja tarinoiden maailma. Agneta Kihlman kertoo: "sade ropisi ison verannan katolle mutta me hiivimme Jetro Juggesinsin kanssa Kentuckyn erämaissa". Kesän kohokohtia olivat nimi- tai syntymäpäivät. Merkkipäiviä juhlittiin perheen ja naapureiden sekä tuttavien kanssa. Kaikki olivat tervetulleita juhliin ja yleensä samat vieraat kiersivät juhlissa. Huviloilla järjestettiin myös juhannusjuhlia ja rapujuhlia, joista monista muodostui sukupolvelta toiselle jatkuvia perinteitä.