Vielä 1800-luvun alkupuolella kaupunkilaiset viettivät kesät yleensä kaupungeissa. Vain harvoilla varakkailla oli huviloita kaupunkien lähistöillä. 1850-luvulla maallemuutto yleistyi ja myös virkamiesperheet muuttivat kesäksi maalle vuokramökkeihin tai pienille maatiloille, joissa saattoi harjoittaa vähäistä maanviljelyä sivuelinkeinona.

Espoon ensimmäiset kesäasukkaat olivat kalastajatorppien vuokralaisia. Niissä asuessa voitiin eläytyä romantiikan ihannoiman talonpoikaistalon arkeen ja pyhään. Kalastajille ja talonpojille kesän vuokratulot sekä puunhakkuusta, rakennustoiminnasta, kaupasta ja kuljetuksesta saadut ansiot olivat tervetullut lisä talouteen. Vuokraisännän perhe asui kesän aitoissa tai saunassa.

Suomi sai 1865 maalain joka mahdollisti tonttien lohkomisen huvilarakentamiseen. Espoon sijainti lähellä Helsinkiä, suojaisat merenrantaolosuhteet ja säännöllinen höyrylaivaliikenne houkuttelivat huvilanrakentajia Espooseen. Espoon kirkkoherra, professori Gabriel Geitlin rakensi yhden Helsingin seudun ensimmäisistä varsinaisista merenrantahuviloista vuonna 1865 Suvisaariston Tallholmeniin.

1900-luvun alussa kaipaus turmeltumattomaan luontoon ajoi yhä useampia kaupunkilaisia läheiselle maaseudulle. Kulkuyhteyksien parantuminen ja taloudelliset muutokset lisäsivät muuttomahdollisuuksia. Yhtiöt, jotka ostivat tiloja Helsingistä ja Espoosta harjoittivat määrätietoista propagandaa, jonka tarkoituksena oli lisätä palstojen kysyntää. Myyntiesitteissä ja mainoslehtisissä kerrottiin luonnonläheisyydestä sekä mainostettiin kulkuyhteyksiä ja palveluita.

Huvilarakennukset muotoutuivat ajan ihanteiden ja paikallisten olosuhteiden mukaan. Huvilan runkona voitiin käyttää vanhoja rakennuksia mm. kalastajamökkejä. Huviloita laajennettiin ja muutettiin tarpeen mukaan ja niistä saattoi syntyä hyvin monimuotoisia kokonaisuuksia kuten Villa Rulludd. 1920-luvulle saakka kesähuviloihin liittyi olennaisena osana suuri puutarha, jossa oli nurmikenttiä ja hiekkakäytäviä. Vaikka luontoa ja valoisuutta ihannoitiin, haluttiin suoraa auringonpaistetta välttää. Ruukku- ja köynnöskasvien koristamien huviloiden kuisteilla aurinkovarjoa käyttävät naiset saattoivat nauttia sivistyneesti kesän lämmöstä ja valoisista illoista.